maanantai, 2. huhtikuuta 2012

Liebster.

Liebster tarkoittaa "rakkain" tai "rakastettu", mutta se voi tarkoittaa myös suosikkia.
Liebster-palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa.




Tunnustuksen säännöt:

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi sen sinulle.
2. Valitse viisi suosikkiblogiasi (joilla siis alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Kopioi ja liitä palkinto blogiisi.
4. Toivo, että ihmiset joille lähetit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen!

Suuri kiitos tunnustuksesta ihanalle Satulle!
Minä annan tunnustuksen Miralle, Piipadoolle (jäseniä 205, joten hieman huijasin), Nuoren opettajattaren varaventtiilille, Fairy talelle ja Piparipullalle.

maanantai, 19. maaliskuuta 2012

Brisbane 2012


Mieletön Australian matka takana! Lensimme kahdeksi ja puoleksi viikoksi Brisbaneen rentoutumaan ja nauttimaan ihmeellisestä luonnosta, kiehtovasta kaupungista ja tietenkin ruuasta ja juomasta. Matkaan mahtui meren aaltoja, kaatosadetta, paahtavaa aurinkoa, hyviä viinejä, viinitiloja, rentoa oleskelua, lenkkeilyä, kävelyä sademetsässä ja trooppisessa puutarhassa, take away-ruokailua, sushia (syötiin varmaan joka toinen päivä!), grillailua, romantiikkaa, hauskanpitoa ja lepäilyä.



Aamuisin söimme aina tuhdisti: hyvää lähileipomon leipää, laatujuustoja, luomujogurttia (minun lemppari oli luonnonjogurtti, johon oli sekoitettu tuoretta passionhedelmää, nams!), tuoremehua ja kahvia. Välipaloina maistuivat australialaiset hedelmät, joita haettiin milloin lähikaupasta, milloin torilta. Take away-kulttuuriin tottui melko nopeasti, keskustassa kun pyöri monta tuntia, oli pakko käydä haukkaamassa jotakin nopeaa. Keskustan ruokatoreilla vaihtoehtoja riittää: japanilaista, kiinalaista, thaimaalaista, intialaista, salaatteja, hampurilaispaikkoja, meksikolaista... Minä päädyin yleensä sushiin tai raikkaaseen salaattiin, Mikko kokeili usein vähän tuhdimpia annoksia. Muutaman kerran kävimme illallisella ulkona, mutta usein kokkailimme kotosalla. Saatiin vähän ideoita Suomenkin grillikauteen!



Australialaisia viinejä tuli maisteltua useita ja kotiin tuotiin pari pulloa valkkaria. Brisbanen alueella ei tuoteta viinejä, mutta tutustuimme muutamaan lähialueiden viinejä myyvään tilaan. Yleisesti aussiviineistä voisi sanoa, että ne ovat monipuolisia ja -käyttöisiä sekä hinta-laatusuhteeltaan kelpo viinejä. Täältä löytyy Alkon valikoima ausseja, kehotan kokeilemaan myös noita vähemmän tunnettuja ja siten tukemaan pienempiäkin viininvalmistajia.



On jotenkin etuoikeutettu olo kun sai olla tuolla, ihmetellä luonnon ainutlaatuisuutta. Ausseissa tehdään kovasti töitä luonnon säilymisen eteen, vaikka paljon on vielä parannettavaa. Pidetäänhän mekin huoli kauniista luonnostamme ja eläimistämme, ostetaan luomua ja kotimaista, lähellä tuotettua laaturuokaa. Ausseissa oltiin ilahduttavan ylpeitä kotimaisuudesta, esimerkiksi muutama iso paikallinen vaatemerkki oli siirtänyt tuotantonsa takaisin kotimaahan ja siten ottanut kantaa. Kaupasta oli helppo valita vain australialaisia tuotteita (tuoreet paikalliset hedelmät, ah!). Tottakai toisinaan on ihanaa heittäytyä turhamaiseksi ja nautiskella kunnon pihviä, mutta haluan muistuttaa myös lukijoitamme, että arkisin meillä syödään lähes pelkästään kasvisruokaa ja liha on yleensä luomua. Kun elää arkeaan ekologisesti, voi paremmalla omallatunnolla välillä vaihtaa kunnolla vapaalle.



Kerromme mielelläni lisää reissusta, jos jollakin on kysyttävää.
Ensi kerralla luvassa ihana brownie-ohje!

<3: Anne & Mikko

perjantai, 17. helmikuuta 2012

Brunssi bändikämpällä

Kuka sanoo, ettei bänditreenejä kolmen äijän kanssa voisi aloittaa tyylillä? Viime viikon lauantaiaamun treenit aloitettiin nautiskelemalla cavaa (luomua!), maalaispatonkia, hedelmiä ja kahvia (treenikämpän kahvista ei ikinä saa suurta herkkua, mutta punainen maito auttoi kyllä asiaan!).

Patonki halkaistiin roskiksen päällä, ettei sotketa treenikämppää...

Lauri on luontainen tuote-esittelijä.

Energiaa aamupäivään!

Brunssit ovat yksi parhaista asioista maailmassa. Brunssin nauttiminen edustaa minulle laatuaikaa hyvien ihmisten kanssa, rauhallista ja kiireetöntä elämää, herkuttelua. <3

Kiireetöntä, rentoa ja laadukasta viikonloppua itse kullekin!

Herkkupastaa ja Figaron viinibistro

Varoitus karppaajille: tämä pasta ei ole teitä varten!


2 pkt tuorepastaa (yksi pinaattipasta, yksi perustuorepasta)
Pari pakettia chorizoaa (me kokeilimme ihan vaan Pirkan paketteja, valmiiksi viipaloituja)
Paketti kotimaisia luomukirsikkatomaatteja
Aurinkokuivattua tomaattia
Valkosipulia
Punasipuli
1 prk ranskankermaa
1 prk luomuruokakermaa
Tuoretta rucolaa
Parmesanlastuja

Paista voissa tai öljyssä paloitellut chorizot ja sipulit. Heitä sekaan tomaatit, paista heti. Lisää joukkoon kermat ja anna hautua kymmenisen minuuttia. Kiehauta vesi kattilassa ja keitä tuorepastaa ohjeen mukaan (2-3 minuuttia). Valuta pasta ja kaada se tarjoilukulhoon, lisää sekaan chorizokastike ja sekoita. Peittele pasta ruukullisella rucolaa ja parilla tuhdilla kourallisella parmesaania. Tarjoile hyvän italialaisen tai espanjalaisen viinin kanssa (me nautimme ruuan kanssa tätä).


Maukasta pastaa seurasi vierailu uuteen jyväskyläläisravintolaan, Figaro Winebistroon. Jyväskylään onkin kaivattu kohtuuhintaista ja laadukasta hyvän palvelun viiniravintolaa. Viinejä voi maistella kahdeksan senttilitran laseissa, joiden hinta vaihtelee neljän ja kahdeksan euron välillä. Näin pääsee maistamaan useampaa viiniä ilman huolta "makuaistin heikkenemisestä". Viinin kanssa maistelimme kolmea eri juustoa, joiden kappalehinta on neljä euroa. Suosittelemme lämpimästi viinibistroa sekä ruokailijoille että maistelijoille!

sunnuntai, 5. helmikuuta 2012

These are the days...


Helmikuun ensimmäinen viikonloppu aloitettiin korkkaamalla hyvä aussiviini
Tribute 2008 Grenache (keskitäyteläinen, makeahko, mainio pihviviini) ja kokkaamalla pitkästä aikaa peruspihviateria: naudan ulkofileepihvit, bataattilohkoja ja persiljalla sekä rakuunalla maustettua kermakastiketta. Alkuperäinen tavoitteemme oli valmistaa elämämme eka itsetekemä bearnaise-kastike, mutta kokeiluksi jäi keltuaisten kokkaroituessa liian kuumassa lämmössä. Peruskermakastikkeet alkavat jo vähän kyllästyttää, mutta mainiolta tuo ruoka silti maistui!


Näillä onnistuu aina romanttinen koti-ilta: hyvää viiniä, kivat vaatteet, kukkia ja kynttilöitä, hyvää ruokaa yhdessä valmistettuna, saunavuoro ja vähän naposteltavaa loppuillaksi.
Ja tietenkin ihana aviomies. <3


ps. Kuva viinipullosta jäi ottamatta ja Alkon sivuilla löytyy tiedot vain tästä vuoden 2010 versiosta. Alkon kuvaus sopii kyllä hyvin tähän 2008 vuoden viiniin, joten uskaltanen suositella myös tuota liikkeestä löytyvää.


lauantai, 4. helmikuuta 2012

We looooove raakasuklaa!

Me rakastamme suklaata. Yksi parhaimpia tapoja nautiskella vapaasta iltapäivästä on pieni suklaaherkku kahvin kanssa. Voisi jopa sanoa, että kumpikin meistä on lievästi addiktoitunut suklaan suurkuluttaja. Olemme hiljalleen siirtyneet käyttämään enemmän tummaa suklaata ja jossain vaiheessa kiinnostuimme raakasuklaasta sen terveellisyyden vuoksi. Ekokaupoista ostamani valmiit raakasuklaat ovat kuitenkin, sori nyt vaan, kamalan makuisia! Päätimme ystävän innostamana kokeilla itse raakasuklaan tekoa ja nykyään se kuuluukin meidän lempiherkkuihin.

Raakasuklaa.com-sivustolta löytyy paitsi mainioita reseptejä, myös tietoa raakasuklaan terveysvaikutuksista. Siellä kerrotaan, että kaupan tehdasvalmisteisen suklaalevyn valmistamiseen käytetään vain muutama kaakaopapu, loppu suklaalevystä on valkaistua sokeria, maitojauhetta ja epäterveellisiä rasvoja. Käsittelemättömässä muodossa kaakaopavut sisältävät 10 prosenttia antioksidantteja (kymmenen kertaa enemmän kuin mustikassa) ja lisäksi muun muassa magnesiumia ja kromia sekä korkeita pitoisuuksia esimerkiksi sinkkiä, rautaa, kuparia, rikkiä ja C-vitamiinia. Raakasuklaata valmistettaessa kaakaota ei kuumenneta liikaa, sillä korkeissa lämpötiloissa käsitteleminen tuhoaa suuren osa kaakaopavun hyviä ravinteita.

LinkkiTerveyspuoli on tietenkin hyvä bonus, mutta myönnän, että meillä nautitaan raakasuklaata lähinnä sen maun ja valmistamisen hauskuuden vuoksi. Raakasuklaan tekeminen on helppoa, nopeaa ja melko edullistakin. Monien mielestä maku on turhan voimakas, mutta kun sekaan heittää kuivattuja marjoja, hedelmiä ja hunajaa, on vähän terveellisempi ja ekologisempi makea herkku valmis!

Silikoniset jääpalamuotit käyvät mainiosti suklaan valmistamiseen.

Me valmistamme raakasuklaata suunnilleen tällaisella ohjeella, joka on muokattu Ekolosta saamastamme ohjeesta.

4 dl kaakaovoita (raastettuna) tai kookosrasvaa (paloiteltuna)
Reilu 1 dl raakakaakaojauhetta
Reilu 1 rkl hunajaa
Kourallinen kaakaonibsejä (murskattua kaakaopapua)
Pieneksi paloiteltuja kuivattuja marjoja tai hedelmiä (kokeiltu on mm. aprikoosia, karpaloa, mustikkaa, vadelmaa, mansikkaa ym.)


Näitä tarvitset raakasuklaan valmistamiseen. Raakakaakaota, ihanan rapeita ja
maukkaita kaakaonibsejä ja kaakaovoita löytää ekokaupoista, esimerkiksi Ekolosta.



Kaakaovoi on kaakaopapujen siemenistä uutettua lisäaineetonta rasvaa. Se on todella
kovaa, minkä vuoksi se kannattaa raastaa ennen sulattamista. Kaakaovoin tuoksu on
mieletön, vahvan suklainen!

Sulata rasva ja hunaja lämpimässä vesihauteessa. Sekoita joukkoon kaakaojauhe. Seos on hyvin juoksevaa, sen ei siis kuulu jähmettyä ennen pakastimeen laittamista. Kaada seos jääpalamuotteihin ja heitä kuhunkin muottiin makusi mukaan kuivattuja marjoja, hedelmiä ja ripaus kaakaonibsejä. Raakasuklaa itsessään on hieman kitkerän makuista, joten marjoja kannattaa lisätä reilusti. Nibsit taas tuovat suklaaseen mukavan rapsakkaa rakennetta.

Pistä jääpalamuotit pakastimeen puoleksi tunniksi-tunniksi, kunnes suklaa on jähmettynyt. Nauti!



keskiviikko, 25. tammikuuta 2012

Surkean bloginpitäjän tunnustuksia.


Hyvä lukija, tunnustan sen: olen surkea bloginpitäjä. Olen paitsi ruokablogin kirjoittamisessa, myös muussa elämässäni vähän sellainen haahuilija, jolla ei riitä itsekuria. Jos jokin ei ole pakollista eikä tunnu minusta mieluisalta, jätän sen todennäköisesti tekemättä. Huolimatta mahdollisesti ulkoisesta yliaktiivisen ihmisen olemuksesta, olen itse asiassa usein se tyyppi, joka menee sieltä mistä aita on matalin, ellen ole aidosti motivoitunut. Syksyllä motivaationi kohdistui elämään itseensä ja pimenevien iltojen fiilistelyyn, kynttilöihin ja pieniin hetkiin. Iloisia asioita on tapahtunut, elämä on vienyt mukanaan ja meillä on ollut onnellinen vuosi: olemme nauttineet elämästä. Se lienee paras syy nettijuttujen laiminlyömiseen.


Ruokajuttujen kirjoittelussa on ollut pitkä tauko, nyt innostus on palannut. Innostus ajaa minua ja motivoi, joten otan tästä kaiken irti niin kauan, kuin sitä riittää. Tipattoman ja erittäin rauhallisen tammikuun jälkeen luvassa on muutamia illanistujaisia, tutustumista Jyväskylän ensimmäiseen viinibaariin ja matka Australiaan. Juttuaiheita siis varmasti riittää ja onhan minulla vielä loppuvuoden 2011 kokkailuista kerrottavaa!


Ruokablogin kirjoittamisessa on ollut se huippu juttu, että saa miettiä uudestaan ruuanlaittoa ja pohdiskella, miten voisin tehdä asioita uudella tavalla. Kuten varmaankin suurin osa kotikokkailijoista, minä ja Mikko jämähdämme helposti samoihin rutiineihin. Ja ne reseptit, miksi oi miksi en kirjoita niitä heti ylös!? Lupaan ottaa tavoitteekseni tehdä tästä pikkuisen blogimme ruokakeväästä antoisamman. Mikko on luvannut vihdoin hypätä näppäimistön ääreen ja kirjoittaa juttua viskistä.


Näiden loppuvuoden julkaisemattomien herkuttelukuvien myötä toivotan kaikille ihanaa alkanutta vuotta. Vierailkaa ihmeessä jatkossakin ja vinkatkaa kavereillekin, lupaan sen olevan minulle paras motivaattori kirjoittamisen jatkamiseen!


<3: Anne